Havahduin viime lauantaina tuijottamaan rautakaupan erään osaston nimeä. Se oli “työvaatteet”. Ostinkin sieltä semmoiset turvajalkineet pihan ja talon kanssa puuhasteluihini. Mutta jäin miettimään sitä, että en minä kyllä työvaatteita sieltä kyllä itselleni löydä.

Piruuttani googletin sanalla työvaate ja tulos oli sama. En löytänyt sieltä mentorin, konsultin enkä juristin työvaatteita, vaan vaatteita suorittavaan työhön. Sen vielä ymmärrän, että rautakaupan työvaatteet on suunnattu rakennusalan töihin mutta sitä en, että termillä työvaate katetaankin nykyään enää murto-osa yhteiskunnasta. No, joidenkin hakutulosten takaa toki löytyi myös palvelualan ja terveydenhuoltoalan vaatteita, joten kattavuus sillä tavoin oli suurempi.

Minusta tämä kuvastelee jollakin tavalla yhteiskunnan muutosta. Vaikka elämmekin tieto- ja palveluyhteiskunnassa, teollisuus- ja maatalousyhteiskunta eivät ole kovin kaukana menneisyydessä. Tunnen monia, joiden mielestä suorittava työ on ainoaa oikeaa työtä ja että selkä ei voi tulla kipeäksi muussa kuin suorittavassa työssä.

Minusta meidän pitää enemmän pohtia yhteiskunnan muutosta ja miettiä, mitkä ovat ne arvot ja asiat, jotka muutostilanteessa otamme edellisestä vaiheesta mukaan ja mitkä hylkäämme. Nyt kannamme mukanamme aika raskasta arvotaakkaa. Maataloudessa oli nimittäin hyve nousta aikaisin ylös ja lähteä töihin mutta nyky-yhteiskunnassa sellainen toiminta tukkii tiet, jopa moottoritiet.

Sama on tietysti johtamisessa: kun organisaatio muuttuu, kannattaisi miettiä porukalla, mitkä arvot, tavoitteet ja toimintatavat säilytetään ja mitkä niistä eivät ole enää hyviä tai kelvollisia. Siitä se sopeutuminen muutokseen lähtee liikkeelle.