Käteeni osui tuore kirja nimeltä Ikävät ihmiset. Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa, kirjoittajina Satu Kaski ja Vesa Nevalainen.

Kirja käsittelee monenlaisia hankalia ihmisiä. Ensin määritellään, mitä hankalalla tarkoitetaan, sitten tunnistetaan heitä. Muistutetaan, että jotkut ihmiset vain leimataan hankaliksi. Ja mietitään, miksi ihmisistä tulee hankalia.

Kirjan antoisin osa on hankalien ihmisten piirteiden tyypittely. Kirjassa hankalat ihmiset jaetaan perfektionisteihin, marttyyreihin, joka paikan höyliin, jumittajiin, hötkyilijöihin, yltiöpositiivisiin, negatiivisiin, laiskoihin, joo joo -tyyppeihin, itsekeskeisiin, manipuloijiin, sooloilijoihin, besserwissereihin, herkkänahkaisiin, riidankylväjiin, draamakuningattariin (drama queen), taistelijoihin ja kylmiin. Jotta luonteenpiirteistä tulisi mahdollisimman tunnistettavia, hankalien ihmisten tyyppejä tarkastellaan ääritapauksina (joita toivottavasti ei koskaan tule vastaan).

Jokaisessa hyvässäkin tyypissä on hankalien ihmisten piirteitä, tosin yleensä lievässä muodossa. Syntyy paradoksi: jos ihmisessä ei ole yhtään hankalan ihmisen piirrettä, hän on todellisuudessa todella hankala tyyppi!

Todennäköisesti hyödyllisin osa puolestaan on kirjan loppuosa, jossa neuvotaan, miten hankalien tyyppien kanssa ollaan ja tehdään sekä mitä heidän kanssaan ei pidä tehdä. Käsittelykeinoja on esitelty useasta eri näkökulmasta.

Ainakin itselle kävi niin, että aluksi kirjaa lukiessa oli kiva kunkin hankalan tyypin luokan kohdalla tunnistaa ympäristöstä henkilö, jolla oli tuo piirre. Mutta lukemisen edetessä tuli miettineeksi, mitä hankalia piirteitä itsessä on. Ainakin paria piirrettä on vähäistä määrää enemmän. Mutta ei hätää: kirjassa on itsehoito-ohjeita.

Pidin kirjasta ja suosittelen kirjaa jokaiselle, joka tekee töitä ihmisten parissa. Siis käytännössä jokaiselle. Jos kirja tuntui järkevältä lukemiselta ja haluaa samaa sorttia lisää, suosittelen jatkolukemiseksi Ari Heiskasen Nollatoleranssia.