Uusiguinealaiset eivät metsässä yöpyessään koskaan leiriydy kuolleen puun juurelle. Heidän mielestään riskiä siitä, että puu yöllä kaatuisi heidän leirinsä päälle ja surmaisi heidät, ei kannata ottaa. Länsimaalaiset pitävät helposti heidän ajatteluaan älyttömänä, sillä riski, että jokin pystyyn kuollut puu kaatuisi yöllä, on minimaalinen, Ehkä 1:1 000.

Mutta uusiguinealaiset liikkuvat paljon metsissä ja yöpyvätkin siellä ehkä 100 kertaa vuodessa, 1 000 kertaa 10 vuodessa. 0,999 potenssiin 1 000 on 37 %. Hämmästyttävää: 1 000 toisto merkitsee noinkin alhaisella todennäköisyydellä, että 63 % todennäköisyydellä puu on yöllä kaatunut ainakin kerran…

Tuo oli viisaus Jared Diamondin kirjasta Maailma eiliseen saakka. Rolf Dobelli on kirjoittanut samasta aiheesta kirjassaan Selkeän ajattelun taito: 1.3.1950 klo 19.15 piti alkaa nebraskalaisen Beatricen kirkkokuoron harjoitukset. Jokainen kirkkokuorolainen – mukaanlukien kirkkoherra ja pianisti – myöhästyi harjoituksista, kukin eri syistä. Klo 19.25 kirkko räjähti. Seinät pullistuivat ja katto romahti. Kukaan ei kuollut, koska kirkossa ei ollut ketään.

Tapahtumaa pidettiin totta kai ihmeenä. Mutta sitä se ei ole. Kummatkin tapahtumat – kirkkokuoron totaalinen myöhästyminen ja kirkon räjähtäminen – ovat hyvin epätodennäköisiä tapahtumia. Tosin, jos avaimet kirkkoon on vain kirkkoherralla ja pianistilla, kirkkokuoron myöhästymisen todennäköisyys kasvaa. Toisaalta kirkon räjähtämisen riski kasvaa, jos kirkkoa lämmitetään kaasulla. Riski on pienempi, jos lämmitysmuoto on jokin muu. Mutta juju ei ole näissä jutuissa, vaan siinä, että epätodennäköinenkin tapahtuma tapahtuu joskus. Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, kirkkokuorot kokoontuvat harjoituksiin aika monta kertaa vuodessa ilman, että kirkko räjähtää.

Tämä panee miettimään käyttäytymistämme liikenteessä. Ikäautoilijoilla on vähemmän peräänajo-, ylinopeus- ja rattijuoppo-onnettomuuksia kuin muilla. Nuoret ottavat riskejä, jolloin eivät ole riskien aiheuttamien onnettomuuksien vuoksi enää ikäautoilijoiden joukossa tai ovat kokemuksesta oppineet ja muuttaneet käyttäytymistään.

Sillä jos joka aamu mennessään töihin ottaa riskin, jonka todennäköisyys on vaikkapa 1:10 000, riski on toteutunut 50 % todennäköisyydellä noin 30 vuodessa. Jos riski on suuri, emme välttämättä näe eläkepäiviä.

Suuria riskejä kannattaa tietysti välttää mutta myös pienet riskit ovat huomiomme arvoisia, jos toistokertoja on paljon. Malttia aamuliikenteeseen varsinkin, jos keli on huono!