Jared Diamond nostaa kirjassaan Romahdus yhdeksi yhteiskuntien romahtamisen syistä johtajien etäisyyden johdettavistaan. Kun pääkonttori, jossa asiat päätetään, on satojen kilometrien päässä sivukonttorista, jossa asiat tehdään, virheellisten päätösten todennäköisyys on suuri. Näin on, koska päättäjät eivät tiedä omakohtaisesti tilanteesta, vaan joutuvat toimimaan sen varassa, mitä johdettavat haluavat, ymmärtävät tai osaavat kertoa.

Asia tuli mieleeni, kun yhdellä asiakkaalla käydessäni huomasin, että hänen huoneensa on eri kerroksessa kuin johdettavien tilat. Neljä metriä pystysuunnassa on paljon pidempi matka kuin sivusuunnassa.

On toki luonnollista, että yrityksen terävimmässä kärjessä työskentelevät lähtökohtaisesti joutuvat eri paikkaan kuin johdettavat, jos tärkeänä pidetään sitä, että johdettavat puolestaan sijoitetaan samaan paikkaan kuin heidän johdettavansa. Vain pienessä organisaatiossa kaikki voivat työskennellä lähekkäin samassa kerroksessa.

Mutta tulipa taas mieleen, että johtuuko yritysjohdon ja IT:n välinen kuilu siitä, että tietohallintojohtaja työskentelee johdettaviensa joukossa eikä yritysjohdon lähellä. Toisaalta, jos IT mielletään palveluorganisaatioksi, saattaa olla pienempi paha olla muualla kuin yritysjohdon lähellä työskentely varsinkin, jos yrityksellä on monta liiketoimintoa, joiden johtajat eivät istu yritysjohdon lähellä.

Olennaista ei kuitenkaan ole huonesijoittelu, vaan johtajan käyttäytyminen. Tietohallintojohtajien, IT-päälliköiden ja kehitystehtävissä olevien pitäisi olla aika liikkuvia, sillä hyvät ideat eivät tule yksinomaan oman työpöydän ääressä työskennellessä. Toisaalta muutosjohtamista pääsee ehkä tehokkaimmin tekemään muutoksen tarkoitusperiä kahvihuoneessa johdettavalleen selittäen. Ja on monta muutakin syytä, miksi johtajan pitäisi mennä johdettavansa luo. Niitä on johtamisaktivistimme Toni Hinkka varsin seikkaperäisesti avannut mainiossa blogissaan vuonna 2013.