Suomen Akatemiankin akateemikko Jared Diamond on yksi suosikkitutkijoistani ja -kirjailijoistani. Hänen viimeisin suomennettu kirjansa on Maailma eiliseen saakka. Kirjan alaotsikko – “Mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista?” – kertoo kirjan sisällöstä paljon. Diamond käy läpi kokemuksiaan erilaisten alkukantaisten heimojen parissa mm. Uudessa-Guineassa vietettyjen vuosien ajalta.
Kirjan lukeminen keskeytyi jokin aika sitten jonkin akuutimman aiheen tieltä ja unohtui – hetkeksi. Nyt olen lukemassa kirjaa loppuun.
Diamondin johtopäätökset nuorten ja vanhempien välisestä työnjaosta toivat mieleeni käydyt keskustelut työurien pidentämisestä. Mieleeni tulvahti myös muistuma eräästä perheenisästä, joka totesi, että “30-40-vuotiaat miehet imetään tyhjiksi” urakehityksen, perheenlisäysten ja omakotitalon rakentamisten osuessa samalle ajalle.
Mutta mitä Diamond kirjoitti?
“Valtavan ja monimutkaisen asian liiallisen yksikertaistamisen riskistä huolimatta voidaan sanoa, että hyödyllisiä ominaisuuksia, joilla on taipumus heiketä iän karttuessa, ovat muun muassa kunnianhimo, halu kilpailla, fyysinen voima ja kestävyys, kyky pitkään mentaaliseen keskittymiseen ja uuden päättelyn voimat selkeiden ongelmien ratkaisemisessa…”
Entä toisinpäin. Mitä hän sanoi vanhemmista?
“Sitä vastoin hyödyllisiä piirteitä, joilla on taipumus lisääntyä iän myötä, ovat muun muassa omalta alalta saatu kokemus, ihmisten ja suhteiden ymmärtäminen, kyky auttaa ihmisiä antamatta oman egon häiritä, ja kyky ajatella synteettisesti ja poikkitieteellisesti monimutkaisten, monenlaisia tietokantoja sisältävien ongelmien ratkaisemiseksi…”
“Esimerkiksi 80 vuotta täyttäneet maanviljelijä-ystäväni viettävät vähemmän aikaa hevosen selässä ja traktoreita ajaen ja enemmän aikaa viljelyyn liittyviä strategisia päätöksiä tehden, vanhemmat asianajaja-ystäväni viettävät vähemmän aikaa tuomioistuimessa ja enemmän aikaa nuoria asianajajia mentoroiden, ja vanhemmat kirurgi-ystäväni käyttävät vähemmän aikaa monimutkaisiin leikkauksiin ja enemmän aikaa nuorten lääkäreiden kouluttamiseen.”
Suomessakin työuria pyritään pidentämään niin alusta, keskeltä kuin lopustakin. Alkupään pidetäminen tulee näkymään mm. siinä, että opintotukea tulee saamaan vain yhdelle tutkinnolle. Keskeltä pidentämisen pitäisi tarkoittaa sitä, että työpaikkakiusaamisen ja huonon työilmapiirin juurisyihin – huonoon johtamiseen – puututtaisiin rankalla kädellä. Ja työurien loppupään pidentäminen ei onnistu pelkästään kaavamaisesti eläkeikää korottamalla.
Diamond: “Yhteiskunnalle yleensä ottaen ongelmana on käyttää vanhuksia siihen, missä he ovat hyviä ja mitä he haluavat tehdä, ei niinkään vaatimalla heitä jatkamaan kunnianhimoisten nuorten työntekijöiden 60-tuntisia työviikkoja tai menemällä toiseen äärimmäisyyteen, jossa typerästi pakotetaan noudattamaan lakisääteistä eläkkeelle siirtymistä jossakin mielivaltaisessa iässä…”
Siinäpä meillä kaikilla on taas miettimistä.