Maanantaiaamuna lähetin mentorointiasiakkaalle – aktorilleni siis – lupaamaani materiaalia tutustuttavaksi, jotta keskustelisimme sen pohjalta seuraavalla tapaamiskerralla. Iltapäivällä minulla oli toinen tapaaminen uuden aktorin kanssa. Käytännön syistä – hän oli yli 300 kilometrin päässä ja vielä flunssassakin – järjestimme tapaamisen Skypen avulla. Lähes jokaisella tapaamiskerralla saan itsekin lisätietoa ja opin aktorini kokemuksista.
Yhteydenpito asiakkaaseen puhelimella tai minun tapauksessani yleensä sähköpostilla tapaamisten välillä kuuluu CxO:n mentoroinnin perusprosesseihin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Minimissään vaihdamme lupaamiamme esitysmateriaaleja tai lukuvinkkejä sekä varmistamme tapaamisaikoja ja -paikkoja sekä mentoroinnin teemoja. Mutta aina välillä aktori lähettää kysymyksiä sähköpostilla ja minä etsin vastauksia kysymyksiin verkostoltani.
Suurten etäisyyksien maassa on luonnollista, että syntyy mentori-aktori-pareja, jotka ovat kaukana toisistaan. Tapaaminen Skypen tai Lyncin välityksellä ei ole sama asia kuin fyysinen tapaaminen mutta sopii käytettäväksi silloin, kun ei ole logistisesti mielekästä tavata fyysisesti. Mentorointi näiden työkalujen avulla noudattaa samoja käytäntöjä kuin mentorointi fyysisesti tavatenkin.
Ajatus, että mentori on vanhempi kuin aktori, on tilastollisesti oikea mutta ei välttämättä edes tärkeä asia. Kokemuksen hankkiminen kartuttaa kyllä ikää. Mutta esimerkiksi sosiaalisen median käytössä alle 30-vuotias on kokeneempi kuin yli 50-vuotias, jälleen toki todennäköisyyksien valossa. Tämän vuoksi me CxO:ssa emme puhukaan juuri mitään mentorin ja aktorin ikäsuhteessa, vaan painotamme sitä, että mentorin tulee olla aktoria kokeneempi mentoroitavassa asiassa. Aktori voi olla taas jossain toisessa mutta mentoria kiinnostavassa asiassa tätä kokeneempi. Mentorointi on kokemustenvaihtoa puolin ja toisin, ja tänäänkin käyn tapaamassa aktoria, joka on minua vanhempi.
Miksi otin esille nämä kolme näkökulmaa? Syy on se, että halusin osoittaa, miten mentoroinnin käytännöt ja teoriat kohtaavat. Vesa Ristikankaan, David Clutterbuckin ja Jarmo Mannerin kirjassa Jokainen tarvitsee mentorin tuota ensimmäistä kutsutaan e-mentoroinniksi, toista virtuaalimentoroinniksi ja kolmatta käänteismentoroinniksi. Minusta erittely eikä nimittely ole tarpeen; ne kaikki ovat osa hyvää mentorointikäytäntöä ja CxO:ssa käytössä – kuten osoitin – joka viikko!