Kävin juuri päivittämässä kirjalistaani CxO:n mentorikannassa ja lisäsin sinne ajatteluani muokanneiden kirjojen joukkoon kolme kirjaa: Rolf Dobellin Selkeän ajattelun taito ja Viisaan toiminnan taito sekä juuri luetun Jared Diamondin Maailma eiliseen saakka.
Esko Valtaoja sanoi joskus Tiede-lehdessä kysyttäessä kesälukemista, että ihmisellä, joka ei ole lukenut Jared Diamondin kolmea kirjaa (Kolmas simpanssi, Tykit, taudit ja teräs sekä Romahdus) ei ole oikeutta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaan hänen on mentävä nurkkaan häpeämään. Ja sillä perusteella nuo kolme kirjaa olivat hänen suosituksensa kesälukemiseksi.
Nyt listaan voidaan lisätä neljäs kirja. Akateemikko Jared Diamondin vuonna 2013 julkaistu Maailma eiliseen saakka. Mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista tuo luettavaksemme uuden perusteoksen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Jared Diamondilla on kyky kirjoittaa ymmärrettävästi vaikeista asioista. Tässä kirjassa hän kirjoittaa mm. sodasta ja rauhasta, nuorista ja vanhoista, vaaroista ja vasteista sekä uskonnosta, kielestä ja terveydestä. Kirja alkaa kohtauksella 30.6.2006 klo 7.00 Port Moresbyn lentokentällä. Kohtaus osoittaa konkreettisella tavalla, kuinka nopeasti perinteiset yhteiskunnat voivat muuttua.
Itselleni antoisinta oli kuitenkin kirjan viimeinen luku, jossa käsiteltiin uskonnon muuttuvaa merkitystä, monikielisyyden hyötyjä sekä suolan, sokerin, rasvan ja laiskuuden syy-seuraus-suhteita verenpaineelle ja diabetekselle. Opin, että suola oli ennen tarpeellinen niukkuustuote, jonka käyttö on räjähtänyt sen saatavuuden parannuttua ja hinnan halvettua. Emme voi kuitenkaan itse vaikuttaa suolankäyttöömme, sillä syömme valmisruokien mukana “piilosuolaa”, jota lisätään ruokiin osaksi siksi, että se on halpaa, osaksi siksi, että suolaamisen seurauksena tuote imee vettä ja paino kasvaa… Tarvitaan siis yhteiskunnallista painostusta, jotta suolan määrää saadaan vähennetyksi valmisruoissa.
Kakkostyypin diabeteksen johtava kehityskulku on samantapainen. Perinteisissä yhteiskunnissa elävien elimistö on sopeutunut tilanteeseen, jossa on sekä lyhyitä yltäkylläisyyden kausia (esim. kun saadaan tapettua jokin iso eläin) että nälkäkausia (kuivuus). Elimistön sopeutuminen tällaiseen on parantanut yksilöjen selviytymistä. Kun tällainen elimistö tuodaan pelkkään yltäkylläisyyden kauteen (supermarketista voi noutaa ruokaa), syntyy diabetes. Naurusaarilla, jossa ihmiset saavat elantonsa fosfaattilouhoksen maksamista rojalteista, päädyttiin kymmenen vuotta sitten tilanteeseen, jossa 41 % kansasta sairasti diabetesta. Heidän osuutensa on kuitenkin alentunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, koska diabetes on alkanut – luultavasti ihmiskunnan historiassa ensimmäisen kerran – ohjata luonnonvalintaa. Pahiten geeniperimänsä johdosta diabetekselle alttiit ovat kuolleet, luultavasti nuorena ja ilman jälkeläisiä. Hurjaa.
Toisaalta, kun toisen maailmansodan aikana naurusaarelaiset olivat japanilaisten vankeina siirretty Truk-saarelle ja saivat puoli kurpitsaa päivässä syötäväksi, kakkostyypin diabetesta ei esiintynyt.
Euroopan muita mantereita alhaisemmalle diabeteksen esiintyvyydelle (6 %) on syynsä. Uudessa Guineassa, Naurusaarilla tai Afrikassa siirtymä nykytilanteeseen on tapahtunut parissa sukupolvessa, Euroopassa tähän on mennyt satoja vuosia. Meillä on siis etu puolellamme. Suomalaisten kannattaisi kuitenkin opetella italialainen ruokakulttuuri, jossa ruoka syödään keskustellen. Kun suuhun mättämisen sijasta syömiseen kuluu pitempi aika, vatsalaukku ehtii varoittaa täyttymisestään ja ylensyönnin vaara on pienempi. Tai toisin sanoen: syömme vähemmän.
Tämä oli pintasilaus tärkeästä kirjasta, jonka jokaisen tulisi lukea ja ymmärtää. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan erityisesti fanaattisille uskovaisille (uskonnosta riippumatta): Diamond osaa analyyttisesti pohtia myös uskontojen merkitystä ja vertailla esimerkiksi uskontojen yliluonnollisia tarinoita. Kristinuskon keskeiset yliluonnolliset tapahtumat sulautuvat tässä vertailussa muiden uskontojen vastaaviin. Jared Diamond (s. 507): “Tällaisina aikoina kannattaa muistaa, että uskonnon valinta on laajempi ja monimutkaisempi asia kuin pelkkää sellaisten metafyysisten uskomuksien omaksumista, joita päätämme pitää tosina, tai sellaisten uskomusten hylkäämistä, joita olemme päättäneet pitää epätosina”.
Blogikirjoitus on julkaistun ensimmäisen kerran Reino Myllymäen henkilökohtaisella verkkosivustolla www.reinomyllymaki.fi 16.1.2015.