Karisma eli vaikuttamisvakuuttavuus on yksi merkittävimmistä menestystekijöistä elämässä. Monet vanhemmat ja kasvattajat tekevät lapsilleen tahattomasti karhunpalveluksen kitkemällä heistä heidän luontaisen karismaattisuutensa. Rakkaus syntyy karismasta.

Olen vuosia väittänyt, että karisma ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan opittavissa oleva taito. Muutama vanhempi on välillä älähtänyt olevansa eri mieltä kanssani ainakin oman pilttinsä osalta. Oikeassa olivat.

Käännän takkini tuon synnynnäisyyden osalta. Opittavissa olevasta olen edelleen samaa mieltä kuin aikaisemmin. Erityinen paino on lapsuusajan kasvatuksella. Se voi tukea karismaa tai tuhota sen.

Nyt olen vakuuttunut, että karisma on jokaisessa ihmisessä oleva synnynnäinen ominaisuus. Vauvathan ovat valtavan puoleensavetäviä ja saavat meidät uhraamaan valtavasi heidän hyvinvointinsa eteen. Evoluutio on vauvojen karismalla varmistanut, että huolehdimme jälkeläisistämme. Rakkaus syntyy karismasta. Karisma synnyttää rakkautta.

Opettamistani kahdeksasta karismaluokasta lapsella ovat luonnostaan vahvoina läsnäolo, innoitus, kokokehoisuus, itsetunto, rohkeus ja etenkin aitous. Viestintätaidot ja sosiaalinen äly tulevat enemmän iän, koulutuksen ja kokemuksen myötä.

Kasvaessa monilla karisma karisee. Miksi, mietin. Me vanhemmatko sen karisman vauvoista kitkemme irti? Päiväkoti, koulu ja kaverit tehnevät oman osansa?

Oppiminen perustuu hyvin vahvasti matkimiseen. Lapsi oppii vanhemmilta ja etenkin vanhemmiltaan monia karismaominaisuuksia sekä hyvässä että pahassa. Sillä voi olla suuri merkitys, onko vanhempien huomio lapsen kanssa keskustellessa hänessä vai televisiossa. Innoituksen kulmakiviä ovat arvot, missio ja sitoutuminen. Arvojen ja niiden toteuttamisen suhteen tuuliviirimäiset vanhemmat saavat jälkikasvun helposti hämilleen ja sivuvaikutuksena heikentävät hänen itsetuntoaan.

Rohkeus ja aitous karisevat, kun lapsen vilkasta käytöstä pyritään hillitsemään liian voimakkailla otteilla. Koulun tasapäistävä opetustapa tekee välillä kaikkensa omaleimaisuuden kitkemiseksi.

Huomaan, että tämä uusi oivallus avaa minulle aivan uuden maailman karismaan. Ehkä seuraava kirjani onkin Karismaa kasvattajille?

Toni Hinkka

Lämmin kiitos Eevalle ja Jarkolle ansiokkaasta kritiikistä sosiaalisessa mediassa. Ilman sitä keskustelua, en olisi oppinut ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta.