Vuosia sitten olin pelaamassa golfia Kulloon kentällä. Lähestymislyöntini meni oikealle päätyen karheikkoon noin 30 metrin päähän viheriöstä. Satoi vettä. Pallon ja reiän väliin jäi kaksi bunkkeria. Ei näyttänyt hyvältä.

Otin käteeni kaverilta aikanaan ostamani 60-asteisen lobby-mailan, jolla tiesin saavani aikaiseksi korkeita noin 30-35 metriä pitkiä lyöntejä. Vaikka ruoho oli raskasta, osuma oli kuitenkin hyvä ja pallo lensi kauniissa kaaressa viheriölle ja pysähtyi.

Jokainen golfia pelaava tietää itseluottamuksen merkityksen. Jos pelkäät lyödä, sattuu kauheita. Itseluottamus golfin tapauksessa koostuu ainakin kahdesta komponentista: uskot sekä itseesi että pelivälineisiisi.

Jos tuossa lyönnissä ei itseluottamus olisi ollut kunnossa, paksupohjainen maila olisi helposti kolahtanut pallon kylkeen, jonka jälkeen palloa olisi etsitty metsästä kymmeniä metrejä viheriön takaa.

Itseluottamus on karisman kulmakiviä. Itseluottamus pohjaa itsetuntoon. Tunnemme omat vahvuutemme ja rajotteemme. Emme yritä peitellä niitä, vaan hyväksymme ne. Ymmärrämme, että vahvuuksiamme voi parantaa, heikkouksia lieventää ja rajoitteita muuttaa.

Tämän kirjoituksen alussa kertomani tarina oli ehdolla 4.6.2015 julkistettavaan Karisma-kirjaan mutta se ei päätynyt sinne, vaan se korvattiin toisella golfhenkisellä tarinalla. Kirjaa voi tilata jo nyt.