Juhannus on keskikesään sijoitettu pakanallinen juhla, jonka kristinusko otti omaan käyttöönsä. Aikojen kuluessa juhannusta on siirretty kahdesti. Alunperin juhannus oli nimenomaan kesäpäivänseisauspäivänä eli vuonna 2017 sen olisi kuulunut olla eilen eli 21.6. Mutta katolinen kirkko siirsi sen kesäkuun 24. päivään, jolloin se olisi tasan puolen vuoden päässä joulusta. Vuonna 1955 juhannus siirrettiin sitten lauantaille, joka tänä vuonna on sattumalta 24.6.

Päivä on juhannuksena pisimmillään, Helsingin seudulla 19 tunnin luokkaa, kotipuolessa Keski-Pohjanmaalla huikeat 21 tuntia ja Rovaniemen pohjoispuolella täydet 24 tuntia.

Juhannukseen liittyy monenlaisia uskomuksia, joita tosin harva todeksi enää uskoo. Viljapeltoon nakuna kierimään meno kannattanee jättää väliin sekä maanviljelijän sadon säästämiseksi että itsensäpaljastussyytteiden välttämiseksi. Juhannuskokotkin jäävät usein metsäpalovaaran vuoksi polttamatta, mutta juhannuskoivuja on tullut tavaksi portaanpieleen noutaa.

Itselläni on vahva juhannukseen liittyvä uskomus: ennen juhannusta ei voi uida luonnonvesissä. Tai siis voi, mutta vesi on kylmää. Uskomus on kotoisin lapsuudesta, jolloin vietimme kesiä kylmän Pohjanlahden rannalla. Tilannehan on tietysti toinen täällä etelämmässä ja sisävesissä, joskin vaihtelee kesästä toiseen. Vuodet kun eivät ole veljeksiä, eikä aina serkkujakaan.

Moni aloittaa lomansa juhannuksesta, vaikka tilastojen perusteella kannattaisi lykätä viikolla tai jopa kahdella, siis jos vähäsateista neliviikkoista kesälomaa kaipaa. Itsekin olen sanonut nyrkkisääntönä, että suomalaiseen kesäkuuhun kuuluu kaksi ja heinäkuuhunkin yksi sateinen viikko. Vuonna 2014 nuo kolme viikkoa sattuivat juhannuksen ympärille ja niiden jälkeen alkoivat helteet.

Naistenviikko on 18.-24.7. ja silloin uskomusten mukaan sataa aina. Monet käsittävät sanonnan tarkoittavan, että naistenviikolla sataa koko ajan, vaikka oikeasti sillä tarkoitetaan, että ko. viikolla sataa ainakin kerran. Maanviljelysyhteiskunnassa kun tuo tieto tarkoitti heinäpoutien päättymistä.

Naistenviikko päättyy Jaakonpäivään. Äidilläni oli uskomus, että Jaakonpäivänä vedet muuttuvat uimakelvottomiksi. “Jaakko heittää kylmän kiven”. Uskomus on syntynyt juliaanisen kalenterin aikana, josta luovuttiin 17.2.1753 siten, että seuraava päivä oli 1.3. Jaakonpäivä aikaistui samalla vuodenaikoihin nähden 11 päivällä. Eli aikana, jolloin uskomus syntyi, oli suurin piirtein samantapainen sää kuin nykyään on 5.8.

Elokuun 5. päivän tienoilla uimavedet alkavat todellakin kylmetä. Mutta eivät hyppäyksenomaisesti niin kuin Jaakko heittää kylmän kiven -uskomuksessa. 6. elokuuta uimavedet ovat suurin piirtein yhtä lämpimiä kuin 4. elokuuta. Säistä ja omista mieltymyksistä riippuen vedet pysyvät uimakelpoisina elokuun puoleen väliin, jopa syyskuun alkuun.

Yhteen uskomukseen uskon: Jos juhannuksena humalapäissään nousee veneessä seisomaan ja katsoo laidan yli veteen, näkee vedenpinnasta vaimonsa edesmenneen puolison kasvot.

Hyvää juhannusta!