Ajattele, jos bussinkuljettajaksi valittaisiin ajokortiton sokea. Menisitkö kyytiin? Mieti, jos kesäisen uimarannan valvojaksi pestattaisiin uimataidon. Entä jos sydämesi operoisi pienkonemekaanikko? Mitä, jos Hannibal Lecter olisi pomosi? Absurdeja, pelottaviakin ajatuksia. Eikö?

Ihmisiä johtamaan haetaan kuitenkin vieläkin ihmisiä, joilta edellytetään taitoja, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisten johtamisen kanssa. Tämä johtuu toki siitä, että ei ihmisten johtamisen taitoa ole missään oikein opetettukaan. Korkeakoulun voi suorittaa varsin hyvin ilman tuntiakaan ihmisjohtamista. Armeijassa opetetaan asiaa hieman, mutta se oli ainakin 90-luvulla vielä aika kaukana siitä, miten ihmisiä pitäisi työelämässä johtaa.

Huonolla ihmisten johtamisella voi saada kaameita aikaan. Paitsi, että tuhoaa yksittäisten ihmisten elämän ja uran, voi tuhota myös heidän läheistensä elämän ja uran. Puhumattakaan siitä, että organisaatio tai yritys sekä lopulta koko yhteiskunta kärsii.

Olen törmännyt välillä siihen, että viranhaltijajohtaja voi terrorisoida johdettaviaan ja koko palvelemaansa organisaatiota, kunhan ihmisjohtamiseen täysin liittymättömät muodolliset pätevyydet täyttyvät. Niin kauan kuin ei tee räikeää virkavirhettä, voi lannistaa ja kiusata muita mielin määrin. Joskus tahattomasti taitamattomuuttaan, mutta pelottavan usein tahallaan sadistista mielihyvää hakien.

Ihmiskunnan historia on täynnä hirmutarinoita johtamisesta. Näen kuitenkin tänään pieniä valon pilkahduksia niin kutsutussa sivistysvaltiossamme. Olemme vielä kaukana inhimillisyydestä, mutta on jo näkyvissä toivoa siitä, että ellei lapsemme niin ehkä lapsenlapsemme voivat elää yhteiskunnassa, jossa johtaminen edellyttää ihmisjohtamisen pätevyyttä.