Naapurustossamme lapsia pelottelevia pellejäkin kauhistuttavampaa seurattavaa löytyy Yhdysvalloista. Pellet vaikuttavat vain pelottelevan, mutta vaaleissa saattaa olla vaakalaudalla koko pallomme tulevaisuus.

Niin tänäänkin aamuyöstä, vaikka kandidaattien kohtaaminen oli näitä kolmesta väittelystä asiapitoisin ja vähäkarismaattisin.

Clinton oli vähentänyt kritisoituja maneerejaan merkittävästi, mikä teki hänestä aikaisempaa tylsemmän. Hän hymyili vähemmän ja selitti hyvin vakavailmeisesti teesejään. Toki puheenvuorot oli valtaosin rakennettu retorisesti erittäin taitavasti. Heikommallakin kielitaidoilla oli helppo ymmärtää sanomaa. Tuli mieleeni, että hän vain varmisteli voittoaan ja pyrki välttämään pienintäkään virhettä.

Trump oli myös muuttunut mies. Hän pyrki ensimmäistä kertaa olemaan vakavasti otettava hahmo. Ehkä hän on ennekin pyrkinyt, mutta tällä kertaa hän onnistui siinä aikaisempaa paremmin. Koko puolitoistatuntisen odotin jännittyneenä, milloin kaikki suojaukset putoavat totaalisesti ja hän paljastaa sisällään asuvan uhmaikäisen kakaran, mutta pieniä lipsahduksia lukuun ottamatta hän piti itsensä aisoissa.

Jos olisi nähnyt nyt Trumpin ensimmäistä kertaa ilman ennakko-odotuksia, olisi häntä varmaan pitänyt täytenä pellenä. Nyt kun on aikaisemmin nähnyt hänet täysin holtittomassa tilassa, näytti tämä kerta siinä kontrastissa lähes normaalin ihmisen käyttäytymiseltä. Tällä kertaa hän ei loukannut pahemmin muita ihmisiä kuin Clintonia ja nekin olivat kampanjan säyseimmästä päästä, vaikka hän sanoikin Clintonia ”ilkeäksi/inhottavaksi naiseksi” (Nasty woman).

Vaalituloksen manipulointisyytökset ovat huonon häviäjän puhetta jo etukäteen. Se taisi olla lopulta viimeinen naula Trumpin arkkuun. Toivottavasti.