Asiakas, jolle olen tehnyt töitä useampi vuosi sitten, otti yhteyttä. Heillä oli menossa mm. tilaus-toimitus-prosessin uudistus ja prosessiryhmä kaipasi tuuletusta. Tapasimme ja hän kertoi haasteen taustoista ja minä kerroin, miten voisin auttaa.

Seuraavaksi tapasin tilaus-toimitus-prosessin uudistamista pohtivan ryhmän vetäjän ja sovimme askelmerkeistä. Tarkoitus oli laittaa asiakkaan ryhmä miettimään eikä tarjota valmiita ratkaisuja. Osin oli siis kysymys mentoroinnista, osin sparrauksesta.

Neljä päivää myöhemmin tapasin prosessiryhmän ja kävimme läpi kymmenkunta maailmalta kaivamaani esimerkkiä. Keskustelimme jokaisen kohdalla heidän haasteistaan samantyylisissä tilanteissa.

Pari tuntia kestänyt sessio oli asiakkaan mielestä antoisa. Ulkopuolisen maailman tuominen prosessiryhmän työpajaan oli kuulemma lohduttavaa; muutkin painivat samojen ongelmien parissa. Jotkin esimerkit panivat pohtimaan, voisiko jonkun muun tekemä ratkaisu sopia myös asiakkaalle. Lisäksi kymmenkunta esimerkkiä palastelivat pohdintaa niin, että ryhmä ei juuttunut yhteen asiaan, vaan pohti ongelmakenttäänsä monipuolisesti ja useasta näkökulmasta.

Ensimmäisestä keskustelusta toimitukseen meni tässä tapauksessa kolme viikkoa, välissä oli juhlapyhiä ja omaa sairastelua. Ja prosessiryhmän vetäjän tapaamisesta toimitukseen oli neljä päivää. Aika ketterää, sanoisin.