Minulta on monesti kysytty, mikä on ammatissani (johtamisen ammattimentori) parasta. Niin paljon on hyvää, että parhaan noukkiminen on mahdotonta. Monta parasta hetkeä olen kuitenkin viettänyt mentoroidessani hienoja johtajia ja esimiehiä. Usein olemme tehneet yhdessä aktorin kanssa järisyttäviä oivalluksia, joiden vaikutukset leviävät laajalle heidän organisaatioonsa ja tulevat vaikuttamaan vuosikausia ihmisten elämiä parantavasti ja tuottavuutta kasvattavasti. Alla olevassa tarinassa yksi tyypillinen oivalluskaari.

Toimitusjohtaja Atte Aktorilla oli ongelma. Taitavien konsulttien avulla oli tehty ihan sairaan hieno strategia. Näin sen, enkä ollut kuunaan hienompia strategiakalvoja nähnyt. Strategisloogisesta päättelystä en kyennyt löytämään ainuttakaan heikkoa kohtaa. Kannattava kasvukin mainittiin. Laadun ja rahan saattoi suorastaan haistaa kalvoja katselemalla. Sen verran oli maksanut, ettei ollut varaa käyttää konsultteja enää strategian jalkauttamiseen. Hyvä niin, koska ei konsulteille saa yrityksen johtamista ulkoistaakaan.

Strategian julkaisusta oli jo yhdeksän kuukautta ja Atte oli huolissaan siitä, että mikään ei ollut organisaation tekemisessä muuttunut. Atte oli viestinyt strategiaansa kuitenkin poikkeuksellisen usein johtoryhmälleen ja muutaman kerran ruokalassa koko esimiesportaalleen. Yhtään vastaväitettä ei ollut esitetty ja varovaista innostustakin oli ollut välillä ilmassa.

Sovimme Atten kanssa, että minä käyn käytäväkeskustelemassa muutaman satunnaisesti vastaantulevan keskijohdon edustajan kanssa. Näin tein yhden ylimääräisen puolituntisen työtä asiakkaan eteen. Homma oli tehty ennen kuin pääsin ulko-ovesta pihalle.

Portaissa törmäsin yhteen aluemyyntipäällikköön. Tervehtimisen ja kuulumisten kuuntelun jälkeen:

”Mitä mieltä strategiasta?” kysyin.

”Hieno on, allekirjoitan täysin”, hän vakuutti.

”Mikä on missionne?” kysyin.

”Aa, mitä se missio taas tarkoittikaan?” hän epäröiden kysyi vastaan.

”No, se on teidän olemassaolonne tarkoitus”, tarkensin.

”Joo, me ollaan tota niinku asiakkaita varten olemassa”, hän takelteli.

”Ok, sinne päin… Mitä se tarkoittaa konkreettisesti sinun päivittäisessä tekemisessäsi?”

”No, en mä tollaista ole ehtinyt miettiä, kun olen juossut siellä asiakkaissa. Kas, nyt pitäisikin olla jo jalka kaasupolkimella. Oli kiva jutella, moi!”

Ala-aulassa tuotantojohtaja tuli vastaan. Samankaltainen tarina. Samoin viestintäjohtajan kanssa.

Seuraavassa mentorointitapaamisessa ryhdyimmekin miettimään strategian toteuttamisen keinoja. Se on oman tarinansa arvoinen, mutta voin sen keinonkin paljastaa: Jokainen johtoporras pisti omat johdettavansa ideoimaan käytännön toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Oleellista oli, että johtaja ei keksinyt ideoita, vaan nimenomaan ne muut. Omiin ideoihinsa he sitoutuvat niin hienosti, että strategian kaikki tavoitteet saavutettiin vuosi etuajassa.