Eilen tuli keskustelussa potentiaalisen asiakkaan kanssa esiin ongelmien havaitsemisen vaikeus, kun aineistoa on paljon. Siitä tuli mieleen Jared Diamondin Tiekartta menestykseen -ajattelumalli hänen kirjastaan Romahdus.

Tiekartta menestykseen on hieman harhaanjohtava nimi. Oikeampi nimi olisi Tikapuut tuhoon, sillä toimiminen konseptin ajattelumallin mukaisesti tuottaa tuhon, ei menestystä.

Ajattelumalli lähtee liikkeelle siitä, että ongelmia ei ennakoida. Ei ole aikaisempaa kokemusta ongelmista tai kokemus ei ole siirtynyt sukupolvelta toiselle. Esimerkkinä tällaisesta ongelmien ennakoimattomuudesta Diamond käyttää kettujen ja kaniinien istuttamista Australiaan.

Ajattelumallin toinen rasti on kyvyttömyys havaita ongelmaa. Voi olla, että ongelman tuottava asia on huomaamaton niin, että sen löytämiseen tarvitaan tieteellisiä tutkimuksia. Voi olla, että havaitsemiseen kykenevien fyysinen etäisyys ongelmasta on niin suuri, että havaitseminen ei onnistu. Tai ongelma piiloutuu hitaana trendinä suuren vaihtelun joukkoon, näinhän käyttäytyy ihmisen aiheuttama ilmakehän lämpeneminen, jota myös ilmastonmuutokseksi kutsutaan.

Seuraava rasti sisältää rationaalista huonoa käyttäytymistä. Vaikka ongelma on havaittu, sitä ei kyetä ratkaisemaan, sillä olemassa oleva olotila hyödyttää jotain ihmisryhmää eikä muutoksen taakse saada riittävästi niitä, joita muutos hyödyttäisi tai niitä, jotka haluavat ratkaista yhteiskunnallisen epäkohdan. Saattaa olla, että merkittäviä rahasummia käytetään lobbaukseen muutoksen estämiseksi, koska nykytila hyödyttää niitä, joilla rahaa on käytettävissä lobbaukseen.

Viimeinen rasti tulee sen jälkeen, kun on päätetty ratkaista ongelma. Nähtäväksi jää, riittävätkö rahkeet, sillä ongelma voi olla niin suuri, ettei se ratkea.

Tällaisia kehityskulkuja nähdään yhteiskunnissa ja niitä pienemmissä yhteisöissä – yrityksissä, liikelaitoksissa ja yhdistyksissä – jatkuvasti. On inhimillistä, että ongelmat pääsevät kasvamaan suuremmiksi, koska niiden ilmaantumista ei ennakoida tai havaita. Mutta yhtä aikaa on epäinhimillistä, että kehityskulkua ei osata kääntää vain sen vuoksi, että täydellistä ratkaisua – jossa kukaan ei kärsi mutta moni hyötyy – ei löydetä.

Itse olen panostanut kirjan lukemisen jälkeen ongelmien ennakoimiseen ja havaitsemiseen sekä mahdollisimman nopeaan käsiteltäväksi ottamiseen. Ongelmat poistuvat harvoin itsekseen; yleensä ne vain kasvavat. Ongelmat kannattaa ratkaista silloin, kun ne ovat pieniä. Ongelmien ennakointi ei ole pessimismiä, se on viisautta.