Ajoin kerran tietä, jolla nopeusrajoitus oli 100 km/h. Jostain sivutieltä eteeni ajoi henkilöauto, joka oli jäädä jalkoihin. Siinä tilanteessa päätin ohittaa auton. Ohitetun auton kuljettaja räpytteli pitkiä valoja perääni.

Jäin silloin miettimään, että mitä väärää minä tuossa tilanteessa tein? En aiheuttanut vaaraa hänelle, itselleni enkä kolmansille osapuolille. Auton nopeus oli niin hidas, että nopeusrajoitustakaan ei ollut tarvis ylittää, ei ainakaan merkittävästi.

Olen laatinut itselleni liikenteen käyttäytymissäännöt, peräti kaksiosaiset: 1. noudata lakia ja 2. älä häiritse muiden liikkumista. Kuvatussa tilanteessa noudatin näitä osin omia sääntöjäni mutta ohitettu ei. Ajaminen toisen eteen niin, että tämä joutuu käyttämään jarruja, on toisen häiritsemistä. Perään vilkuttelu on sen osoittamista, että on joutunut vääryyden kohteeksi.

Jäin nyt miettimään, onko tuosta kaksiosaisesta liikennessäännöstäni aineksia suuremmaksikin elämänohjeeksi. Hyvin nopeasti totesin, että kyllä – ja ei!

Kyllä siinä mielessä, että jokapäiväisessä toiminnassamme meidän on noudatettava lakia ja elettävä niin, että muut ihmiset eivät kärsi tekemisistämme. Näin meidän on toimittava ehkäpä 99 % ajasta niin kotona, vapaa-ajan harrastuksissa kuin töissäkin.

Mutta on tilanteita, joissa jatkuva myötäkarvaan silittäminen ei vie asioita eteenpäin. Silloin joudumme astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle ja haastettava muita mukaan. Noudatamme edelleen lakia mutta valitettavasti joudumme häiritsemään muita. Poikkeavilla ajatuksillamme ja poikkeavalla tekemisillämme. Tätä tarvitaan, jotta emme yhdistyksinä, yrityksinä tai perheinä matkustaisi loivaa alamäkeä kohti varmaa tuhoa, vaan korjaisimme suuntaa siihen, joka johtaa selviytymiseen.

Tällaista käyttäytymistä tarvitaan ehkä vajaat 1 % ajasta.

Sitten on tilanteita, joissa joudumme laittamaan tuon lain noudattamisen puntariin yhtä aikaa jonkin toisen tärkeän asian kanssa. Puntariin laitettavat asiat ovat silloin tosi tärkeitä: jokin ihmisen hengen pelastaminen kenties taikka kenties koko kansakunnan tulevaisuus saattaisivat olla tällaisia asioita, jotka ainakin itselläni riittäisivät.

Mutta tällä hetkellä ei ole onneksi mitään tuollaista näköpiirissä. Esimerkiksi maahanmuuttoasiat tai katupartiot eivät ole asioita, joihin reagointi oikeuttaisi voimassa olevan lain rikkomiseen.

Olisiko siis sittenkin tästä omaksumastaní liikennekäyttäytymissäännöistä elämänohjeksi?