Saulin ja Jennin ikäero on liian suuri. Punainen on kaunis väri. Maria on huono laulaja. Bensavero on liian korkea.

Edellä esittämäni väitteet ovat jokun mielipiteitä, eivät tosin minun. Merkittävää niissä on se, että ne ovat mielipiteitä, jotka esitetään kuin ne olisivat tosiasioita. Niissä heijastuvat sanojansa arvomaailma ja maku.

Yhteiskunnallisten asioiden käsittelyprosessi alkaa siitä, että asia nostetaan esiin epäkohtana tai muutettavana asiana. Asiasta kerätään tietoa tosiasioiden muodossa. Ratkaisuvaihtoehdoista keskustellaan. Yksi ratkaisuvaihtoehto valitaan. Noin se menee tai sen pitäisi mennä.

Tosiasioiden kerääminen on ongelmallinen vaihe. Tosiasiat ovat mitattuja suureita, faktoja tai tutkittua tietoa. Eivät mielipiteitä. Mielipiteiden paikka on ratkaisuvaihtoehtoja pohdittaessa, ei tietoa päätöksenteon tueksi kerättäessä. Mielipide ei ole tosiasia, se on… mielipide.

Saulin ja Jennin ikäero on reilut 28 vuotta. Punainen mielletään veren, rakkauden, intohimo, vaaran ja kuoleman väriksi. Maria sai Kullervo Linna -palkinnon vuonna 2010. 1,274 euroa litralta maksava bensiini sisältää reilut 50 c energiasisältöveroa, 14 c hiilidioksidiveroa, vajaa 1 c huoltovarmuusmaksua ja vajaat 24 c arvonlisäveroa siten, että verojen osuus hinnasta on hiukan alle 70 %.

Jos tarkoitus on esittää mielipide mielipiteenä, olisi mielipiteen esittäjän syytä aloittaa mielipiteensä lausuminen sanoilla: “Minun mielestäni….” Näin ei tehdä, koska omille mielipiteille halutaan totuuden leima. Samalla vesitetään koko oma argumentointi mielipiteiden esittämisen tasolle, sillä aikansa kuunneltuaan ihmiset tajuavat, kenen argumentit ovat tosiasioita, kenen mielipiteitä.

Erota tosiasiat ja mielipiteet toisistaan!