”Älä estä kotiin palaavaa vihollista. Piiritetylle viholliselle on jätettävä auki pakoreitti, äläkä painosta nurkassa olevaa vihollista.”

Tekstin kirjoitti Sunzi, sotataidon mestari 2400 vuoden takaa. Hän tiesi mistä kirjoitti: sotilas, joka kokee, että hänellä ei ole enää muuta hävittävää kuin henkensä, taistelee viimeiseen saakka.

Sama pätee yöelämässä vaikka nakkikioskin tai taksin jonossa. Aina löytyy suunsoittajia ja etuilijoita. Aina on joukossa niitä, jotka kokevat, että heillä ei ole mitään hävittävää. Älä lähde taistelemaan heidän kanssaan, sillä sinulla on todennäköisesti enemmän hävittävää kuin heillä.

Kaikkien vapaaehtoistyön varassa toimivien organisaatioiden johtajien pitää ymmärtää, että rahapalkkaa saavalla johdettavalla on enemmän hävittävää kuin vapaaehtoisella. Palkkatyössä huonosti kohdeltu voi joutua nielemään kiukkunsa, koska oma tai jopa koko perheen toimeentulo on työsuhteesta kiinni.

Vapaaehtoisellakin voi olla hävittävää, esimerkiksi silloin, kun lapsen harrastus on kiinni urheiluseuran jäsenyydestä. Mutta varsinkin aatteellisissa yhdistyksissä toimii paljon vapaaehtoisia, joilla on hyvin vähän hävittävää.

Huonosti kohdeltuna vapaaehtoinen kävelee tiehensä, siirtyy toiseen yhdistykseen, perustaa oman yhdistyksen kohtalontovereidensa kanssa tai vaihtaa ajankäytön kohdetta. Suomi on – paitsi yhdistysten maa – myös vapaa maa.