Tietotekniset välineet tarjoavat monipuoliset välineet toisen loukkaamiseen. Loukata kun voi esimerkiksi sähköpostilla, tekstiviestillä, blogikirjoituksilla ja keskustelupalstoilla perinteisempien loukkaustapojen, kuten julkisten puheiden, lehtikirjoitusten tai kirjojen, lisäksi.

Toista ihmistä voi loukata esimerkiksi kertomalla hänestä asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Tällöin täyttyy kunnianloukkauksen määritelmä ja kunnianloukkaus on rangaistava rikos.

Ihminen voi myös loukkaantua sellaisten tietojen, jotka pitävät paikkaansa, esittämisestä. Loukkaantuminen on kuitenkin tunnetila, joka voi syntyä sopivissa olosuhteissa melkein mistä tahansa: toisen ihmisen ilmeestä, paidan väristä tai liikenteen hitaudesta. Oikean tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus, oli tieto loukkaantuneen ihmisen näkökulmasta kuinka epämieluista tahansa. Tosin yksityiselämään liittyneiden oikeiden tietojen levittäminen saattaa täyttää yksityiselämän loukkaamisen tunnusmerkit.

Sananvapaus on tärkeä arvo mutta sananvapautta ei ole paikkaansa pitämättömien tietojen levittäminen. Mediallakin on velvollisuus tarkistaa tietojaan, ennenkuin levittää perättömiä tietoja yksityishenkilöstä.

Niinpä toisesta ihmisestä kannattaakin levittää vain tietoa, joka pitää paikkaansa. Ja loukatuksi itsensä kokevan kannattaa miettiä, johtuuko tunne siitä, että on aidosti kunnianloukkauksen uhri vai onko kyseessä harmituksen tunne, joka johtuu siitä, että itsestä levitetty tieto on totta.

Itse jouduin kunnianloukkauksen uhriksi Pietarin ja Helsingin välisellä lennolla. Juttelin vierustoverini kanssa niitä näitä rakennusteollisuudesta ja asuntorakentamisesta. Juuri kun laskeutumisvalot syttyivät, edellisen penkkirivin punanenäinen mies, jonka lentoemäntä oli taluuttanut paikalleen juuri ennen nousua, kääntyi ja ilmoitti kaiken mitä olin sanonut, olevan valetta.

Kiusallinen tilanne. Itse asiassa kunnianloukkaus. Leivättömän pöydän ääressä olisi riittänyt, että pystyn todistamaan yhden sanomani asian oikeaksi, esimerkiksi sen, että YIT osti Huberin joulukuussa 1995. Tieto löytyy esimerkiksi Wikipediasta.

Kannattaa siis puhua aina totta. Se ei kuitenkaan riitä. Kerro vain tosiasioita, jotka pystyt tarvittaessa todistamaan oikeaksi. Niin ja: mieti, kannattaako toista ihmistä kutsua valehtelijaksi.