Syksyllä tipahti kutsu linnan juhliin. Ei kuitenkaan pressanlinnaan, vaan Vanajanlinnaan. Siellä mekin sitten olimme perjantai-iltana. Iltalehti otsikoi: “Julkkikset juhlivat itsenäisyyttä Vanajanlinnassa”. Ehkäpä. Vaimoani, Mika Walkamoa ja “Pekkis”Allista lukuun ottamatta en tuntenut ketään muuta koko juhlassa. Onkohan julkkisten tuntemuksessani jotain vikaa?
Kun ruokailut olivat ohitse, bändit alkoivat soittaa. Ensimmäinen kohtaamamme bändi soitti alakerran pienessä salissa, samassa jossa oli aiemmin illalla ruokatarjoilu. Pöydät oli tyhjennetty ja osasta pöydistä otettu jopa pöytäliinat pois – hyvästä syystä. Tila täyttyi ääriään myöten svengaavasta porukasta ja pöydilläkin tanssittiin.
Tässä tilassa soitti bändi, jolla oli hyperaktiivinen solisti. Kappaleet olivat hyviä, ote rento ja myös bändillä oli hauskaa. Aika nopeasti solistilta katosi yltään sekä pikkutakki että silmälasit. Sekä kitaristi, basisti että rumpali hymyilivät leveästi. Kaikilla oli hauskaa.
Juhlasalissa soitti toinen bändi. Tämänkin bändin solisti oli eräänlainen jokaisen unelmavävy. Komea ja piti kiiltävän tumman pukunsa takin päällään koko sen ajan, jonka häntä havainnoin. Kappaleet olivat hyvinkin samantyyppisiä kuin toisessa salissa, ehkä pari pykälää tanssittavampia kuin toisessa, olihan tässä salissa pieni tanssilattia.
Tällä solistilla oli paha maneeri. Jokaisen kappaleen päätteeksi ja hieman ennen kuin yleisö ehti taputtamaan hän sanoi: “Kiitos paljon, kiitos, kiitos!” Bändillä oli yrmeät ilmeet, hymy ei viipynyt huulilla. Oltiin selvästi töissä eikä ollut hauskaa. Ei ollut yleisölläkään, jota oli ehkä puolen salin verran.
Taas kerran näki konkreettisesti, että jos töissä on hauskaa, se tarttuu asiakkaisiinkin. Kun on hauskaa, syntyy tuloksia.
Bändien solistien nimien kaivaminen kaipasi hieman salapoliisityötä. Pienessä salissa ollut bändi oli kuulemma “vanha XL5” ja tuolla vihjeellä mukaansa tempaava hyperaktiivinen solisti osoittautui Mica Ikoseksi. Juhlasalin solisti esitti oman biisinsä “Ota kiinni ja vie takaisin turvaan”, mikä paljasti tuon hieman ylimielisen oloisen solistin olevan Mikael Konttinen.
Mikael Konttisen maneereista huolimatta Vanajanlinnan juhlat olivat mielestäni hyvin ja ammattimaisesti järjestetyt viiden tähden pippalot. Kiitos Vanajanlinnalle vielä kerran kutsusta!