Vain neljä päivää jouluun!

Huomenna on talvipäivänseisaus, vuoden lyhyin päivä. Helsingissä se merkitsee vajaan kuuden tunnin päivää, pohjoisessa vähemmän. Rovaniemen pohjoispuolella aurinko ei nouse eikä laske.

Ei ole sattumaa, että jo muinaiset suomalaiset sijoittivat valon juhlan vuoden pimeimmän hetken tienoille ja kristinusko hyödynsi tämän sijoittamalla siihen joulun. Joulu on valon juhla.

Joululla on pitkät perinteet, samoin jouluruoilla. Ne edustivat aikanaan parasta, mitä alkutalvella oli saatavissa. Lantut, porkkanat ja perunat olivat vielä hyväkuntoisina varastoissa, sillilaiva oli tuonut lastin satamaan ja omenoitakin oli saatu ulkomailta. Niin ja lipeäkalaa… Joitakin ylellisyystuotteita oli vara ostaa vain vähän ja niitä säästettiin jouluksi.

Tänään monet jouluruoat ovat muisto menneestä. Tykkään itse kinkusta, lanttulaatikosta, punasipulihillokkeesta ja luumurahkasta. Kehotan kuitenkin kaikkia – nuoria ja vanhoja – maistamaan jouluruokia. Niin teen minäkin. Joskus semmoinen, joka kymmenen vuotta sitten ei maistunut hyvältä, maistuu nyt minulle. Oma maku muuttuu ja niin muuttuvat ruoatkin. Ei lanttulaatikko ole aina samanlaista.

Jouluruokapaletti muuttuu myös. Kun ennen tehtiin suuri työ jonkin ruoan valmistamiseksi, nyt on mahdollista käyttää oikoteitä ja varsinkin eineksiä ja puolivalmisteita. Itse löysin todella hyvänmakuisen bataattilaatikon puolivalmisteena ja bataattilaatikolla olemme jo vuosia korvanneet imelletyn perunalaatikon joulupöydässä.

Toisaalta täytyy tunnustaa, että monet jouluruoat ovat maultaan aika vaativia nykyajan ihmiselle. Varsinkin lapsille kannattaa varata jotain helpompaakin. Ei ole jouluideologian mukaista, jos jonkun vatsa jää tyhjäksi siksi, että ei pysty syömaan jouluruokia. Varsinkin lapsille kannattaa varata myös jotain helpompaa syötävää, vaikka kannustaisikin maistamaan vaikkapa porkkanalaatikkoa.

Jos ihmisellä on hinku tehdä jouluruoat itse, se on OK. Yhtä OK on ostaa valmista kaupasta. Ei ole oikeaa eikä väärää. Ja muistettava on sekin, että kaikkein vähävaraisimmille joulu on ihan tavallinen päivä, osa eloonjäämistaistelua.

Joulupukkimme tulee Korvatunturilta itärajan pinnasta. Tähän uskomme vahvasti. Saara Aaltokin kertoi X Factor UK -ohjelmassa niin. Kaikissa maissa ei näin uskota. Itse näin muutama vuosi sitten, kun hollantilainen Joulupukki eli Sinterklaas saapui Delftiin. Hollantilaisen perinteen mukaan Sinterklaas tulee jouluksi höyrylaivalla Afrikasta mukanaan apulaisensa musta poika – Musta Pekka – ja joululahjoja. Kovin joulupukilta hän näytti ja punaistakin oli vaatteissa.

Amerikkalainen Joulupukki on vielä punaisempi ulkoasultaan – kiitos Coca Colan – ja tiedän, että joulupukkimme on ottanut vahvasti vaikutteita pukeutumiseensa Amerikasta. Näin Joulupukkikin – tuo satoja vuosia vanha Korvatunturin asukas – on muuttunut vuosien kuluessa kovasti edukseen.

Miten Joulupukki ehtii jouluaattoiltana ja -yönä joka kotiin? Se on aukottomasti selitettu opettavaisessa mutta hulvattoman hauskassa Joulupukin johtamispajassa, jonka kollega johtamisaktivisti Toni Hinkka kirjoitti viime jouluksi. Ajankohtainen kirja on mitä parasta luettavaa ja aina ajankohtainen. Tilaa tästä!

Toivotan kaikille hyvää Joulua!

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valikko