Oikeudenmukaisuus on vaikea asia. Sitä pitää valottaa monesta näkökulmasta.

Oikeudenmukaisuutta luulisi löytyvän oikeussalista. Niin löytyykin, mutta kaikki eivät tunnista sitä oikeudenmukaisuudeksi. En nyt tarkoita kulunutta vitsiä murhamiehen puolustusajajasta, joka loppupuheenvuorossa toteaa, että “jos oikeus toteutuisi nyt, olisi syytetty vapaa ja vainajalle langetettaisiin pieni sakko…” Ei, vaan sitä, että oikeus ei toimi niin, kuin merkittävä osa suomalaisista kuvittelee.

Meillä on näet kuvitelma, että riidan osapuolet kaatavat tuomarille oman näkökulmansa todistajien ja todisteiden tukemana ja sitten tuomari päättää, kumpi on oikeassa. Ei, niin se ei toimi. Sekä syytetyn että kantajan pitää kertoa jokaisen todisteen osalta, mikä merkitys sillä on käsiteltävässä asiassa. Ja se on tavalliselle ihmiselle vaikeaa.

Meillä on nimittäin taipumus tuomita ihmisiä heidän maineensa ja aikaisempien tekemistensä perusteella jo etukäteen. Maine tai aikaisemmat tekemiset eivät taas oikeudelle merkitse yhtään mitään, jos ne eivät liity juttuun. Syyttäjä on hatarin perustein liikkeellä, jos yrittää saada taparikollisen poseen kioskimurrosta todisteenaan vain se, että hänet on tuomittu jo 27 kertaa samasta rikoksesta. Voi tuomio toki tulla, mutta kestääkö se seuraavssa oikeusasteessa.

No, pois oikeussalista ja takaisin tavalliseen elämään. Olemmeko me oikeudenmukaisa ja käsittemme asiat asioina ilman niiden arvottamista esimerkiksi esittäjän mukaan. Emme. Hyvin yleistä on, että “kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”. Niinpä konsultteja tarvitaan sanomaan asiat, jotka olisi voinut firman vaikkapa tietohallintojohtaja sanoa, mutta häntä ei olisi uskottu.

Eräässä videoidussa johtoryhmän kokouksessa kokouksen puheenjohtajalle jäi käsitys, että eräs nuori miespuolinen johtaja teki esityksen, joka meni läpi. Videotarkistuksessa huomattiin, että esityksen teki oikeasti keski-ikäinen naispuolinen johtaja ja vieressä istunut mainittu miespuolinen nuori johtaja kannatti sitä. Arvotamme esityksiä ja lausuntoja vahvasti sen mukaan, kuka ne esittää. Edelleen on ympäristöjä, joissa naisten esitykset eivät menesty, valitettavasti.

Vielä sotien jälkeen Pohjanmaalla – ja miksei muuallakin – moni vävy- ja miniäehdokas sai potentiaalisilta appivanhemmiltaan pakit sen vuoksi, että oli kotoisin “väärästä talosta”. Eli liian köyhästä, poliittiselta mielipiteeltään väärästä tai muuten vain kummallisesta perheestä. Vaikka tämä alkaa vähitellen olla menneisyyttä, monien muiden asioiden suhteen samantapainen arvottaminen on edelleen voimissaan.

Kun kuulet mielipiteen tai ehdotuksen, anna ensimmäisen ajatuksesi pulpahtaa pintaan mutta älä sano sitä ääneen. Kytke sen jälkeen mielipiteen tai ehdotuksen lausujaan liittyvät arvostuksesi pois päältä ja käsittele asiaa hetki ihan objektiivisesti. Onko ehdotus objektiivisesti katsottuna hyvä? Onko mielipide mielestäsi hyväksyttävissä lausujan aidoksi mielipiteeksi? Muista, että mielipiteen ei tarvitse olla oikein, se ei ole tosiasia vaan mielipide.

Yksi harjoitus ei kesää tee. Mutta tee tuo harjoitus monta kertaa kesässä ilman, että vaadit muita tekemään samoin. Muutos lähtee aina itsestä.

Johtamisaktivisti Toni Hinkka ilmoitti kesätauostaan tiistaina ja tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki ilmoittaa siitä nyt. Pidämme heinäkuun blogitaukoa. Ei ole mahdotonta, että kirjoitan heinäkuussa jotain, jos mieltäni painaa ja kelit antavat myöten. Mutta lupaa en.

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valikko