Kunto ei kasva treenin aikana, vaan harjoitusten välisissä lepotauoissa. Näin väitetään ja siihen uskon.

Onko sama ilmiö johtamisessa? Mitä jos johtamaan ei opikaan johtamalla, vaan johtamiskokemusten ja -oppien välisissä tauoissa? Rauhallisissa hetkissä, jolloin ehtii pohtia mitä tuli tehtyä ja mitä vaikutusta tekemisellä tai tekemättä jättämisellä oli omiin johdettaviin. Yön aikana aivot laittavat hermoyhteyksiä sitten uuteen järjestykseen ja seuraavana aamuna on astetta viisaampi.

Jos näin on ja miksi ei olisi, kannattaa suosia pitkän puurtamisen rinnalla rauhoittumista ja pitkiä yöunia. Jos johtaja (tai kuka tahansa) on koko ajan niin kiireinen, ettei ehdi pysähtyä pohtimaan, saati kunnolla nukkua, tyhmistyy tai ainakin jättää järkevöidyttyä. Väsynyt johtaja on muutenkin ärtyisämpi ja tyhmempi.

Johtajat, varatkaa aikaa pohdiskelulle ja reiluille viisastusunille.

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valikko