Päätimme taannoin kirjoittaa yrityksemme arvoista. Blogia kirjoittamalla selvitämme itsellemme, toisillemme ja muille lukijoille, mistä arvoissamme on kysymys. Voi olla, että arvon käsittelyyn tarvitaan useampikin kirjoitus.

Tänään kirjoitan oikeudenmukaisuudesta.

Viime sunnuntaina seurasin vierestä liikennetapahtumaa, joka olisi saattanut johtaa vahinkoilmoituksen laatimiseen ja poliisien paikalle kutsumiseen. Onneksi niin ei käynyt.

Beige auto ajoi Pirilän Kukkatalon pihaan perässään sininen auto. Portista sisään ajettuaan kuljettajat kääntyivät vasemmalle, jossa on parkkipaikka. Siinä kohtaa ajotie on sellainen, että vastakkaisiin suuntiin menevät autot pääsevät kyllä kohtaamaan vaikka vasemmalle on 90 asteen kulmaan pysäköity rivi autoja. Mutta autot eivät pääse peruuttamaan paikoilta pois, jollei ajoväylä ole tyhjä.

Beigen auton käännyttyä vasemmalle vastaan oli tulossa auto ja kaksi autoa oli lähdössä peruuttaen vasemman laidan paikoituksesta. Beigen auton kuljettaja pysäytti ja kytki peruutusvaihteen. Peruutusvalo syttyi. Auto nytkähti taaksepäin.

Perässä ajaneen sinisen auton kuljettaja painoi äänimerkkiä varoittaakseen eteen pysähtynyttä todennäköisestä törmäyksestä – olihan hänellä pakki silmässä – ja kannustaakseen häntä ajamaan eteenpäin, jolloin suma selviäisi.

No suma selvisikin sillä, että paikoituksesta poistuvat autot pääsivät jotenkuten pois samoin kuin vastakkaiseen suuntaan kulkeva auto. Ja niin molemmat autot pääsivät paikoittamaan.

Beigeä autoa kuljettanut mummeli tuli sen jälkeen ns. aukomaan päätään sinistä autoa kuljettaneelle naiselle. Ei olisi kuulemma tarvinnut huudattaa. Eikä hän aikonut peruuttaa. Vastaväitteitä hän ei kuunnellut tai ymmärtänyt.

Estettyään äänimerkin käytöllä todennäköisen vakuutustapahtuman, sinisen auton kuljettajan mielenterveyttä epäiltiin beigen auton kuljettajan toimesta. Onko oikeudenmukaista?

Entä miten mummeli olisi suhtautunut siihen, jos sinisen auton kuljettaja ei olisi tyytännyt ja pelti olisi kolissut? Valittanut siitä, kun ei tyytytetty?

Jäin pohtimaan, mitä muuta tapahtui kuin tuo kuvattu tapahtumankulku. Monet varsinkin vanhat ihmiset pitävät äänimerkin käyttämistä jotenkin paheksuttavana, siitä huolimatta, että kyseessä yksi harvoista laissa sallituista merkinantovälineistä (vilkku, hätävilkku, pitkien räpäytys, takasumuvalo ja äänimerkki eli tyytty). Tässä tapauksessa se oli käyttökelpoisin väline edessä ajavan autoilijan huomion herättämiseksi.

Mummeli olisi voinut myös ajaa pidemmälle, sillä siellä oli paljon vapaita paikkoja. Sen sijaan hän jäi odottamaan ensimmäistä vapautuvaa paikkaa tukkien samalla liikenteen. Ilmeisesti tuosta ensimmäisestä parkkiruudusta on lyhyin matka lyllertää kauppaan.

Mummelin käyttäytymisessä sinisen auton kuljettajaa kohtaa ei ollut mitään, mikä herättäisi myötätuntoa. Jäin miettimään, että olisikohan hänen käyttäytymisensä ollut toisenlaista, jos perässä tullutta autoa olisi ajanut mies?

Semmoista se on oikeudenmukaisuus – tai oikeammin sen puute.

Täst’ edes varon Tuusulassa liikkuvaa beigeä töpöperäistä Nissania, jonka oikea takavalo on teipattu. Toivottavasti mummeli lukee tämän, muuttaa käyttäytymistään tai edes käy korjauttamassa takavalonsa.

Juhannus on edessä ja moni viettää osan pidennetystä viikonlopusta matkustamalla kumipyörillä paikasta toiseen. Olen tehnyt semmoisen havainnon, että merkittävä osa – ehkäpä 80 % – liikenteessä tapahtuvista keskarin näyttämisestä on heikkoja yrityksiä siirtää oma moka vastapuolelle. Niinkuin tuossa sunnuntain tapahtumassa.

Omasta tekemisestä vastuun kantaminen on oikeudenmukaista, siirtäminen toiselle ei. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen ei ole lieventävä asianhaara, ei edes juhannuksena.

Ollaan siis juhannuksena oikeudenmukaisia, eikö?

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valikko