Paine saada aikaan suuri henkilökohtainen muutos voi tuntua ylivoimaiselta. Toiset se voi aktivoida.  Me ihmiset reagoimme muutosloikan toteuttamiseen eri tavoin – suhtautuminen muutokseen ja askeleen pituus on ihmisestä kiinni.

Muutoksen aitous?

Jos ihminen onnistuu muutoksessa ottamaan jättiharppauksen, kaikki kuntoon kertarysäyksellä -mentaliteetilla, lähiympäristö voi alkaa ihmetellä muutoksen aitoutta. Onkohan tuo unohtanut ottaa lääkkeensä? Pahimmillaan se voi luoda vastareaktioita, epäilyjä – mikä on tämän muutoksen takana? Pienet kehitysaskeleet ovat uskottavampia ja sitä paitsi paljon helpompia toteuttaa. Sekä itse että muut ehtivät paremmin sopeutua muutokseen. Toistojen myötä se juurtuu tottumukseksi ja tavaksi. Ajan kuluessa muutos automatisoituu – siitä tulee luonnollinen osa omaa itseä.

Tällaisia pohdintoja CxO Certified Business Mentor™ -koulutuksen kurssilaiset kävivät läpi toisena kurssipäivänä, jolloin vuorossa oli CxO vaikutusvoima 360 – profilointitulosten pohdinta ja kehityskohteiden valinta. Keskustelu oli luottamuksellista ja avointa.  Helpottavaa oli ymmärtää, että henkilökohtainen vakuuttavuus, jota karismaksikin kutsutaan, ei ole synnynnäinen ominaisuus, jota joko on tai ei ole. Sitä voi ja kannattaa jokaisen vuorovaikutusammatissa työskentelevän kehittää. Suosittelemme valitsemaan mikromuutosten taktiikan.

Muutoksen pysyvyys?

Omasta tai muiden laihduttamis- tai kunnonkohotuskokemuksista tiedämme, että kaikki tässä ja nyt -muutos ei juuri koskaan onnistu. Liian suuret kertatavoitteet sopivat harvalle. Joku saattaa tunnistaa sen masentavan ja itseä syyllistävän fiiliksen, kun pitkän piinan jälkeen lankeaa herkutteluun tahi flunssan tai oman saamattomuuden vuoksi liikkumiseen tulee monen viikon tauko.

Askel askeleelta eteneminen ja välionnistumisten kautta vahvistuminen tuottaa varmemmin tulosta. Pienten repsahdusten salliminen itselle ei pysäytä suotuisaa kehitystä tai suista kurssia kohtalokkaasti. Henkilökohtaisen vakuuttavuutensa kehittämisessä tämä voi tarkoittaa ihan konkreettisesti paikalleen jämähtäneelle kouluttajalle ilmaisun sävykkyyden kehittämisessä sitä, että aluksi hän päättää nousta tuolistaan ylös kerran koulutuspäivän aikana, toistaa sitä ja vähitellen lisää jonkinlaisen liikehdinnän kerran tunnissa tapahtuvaksi. Samalla hän huomaamattaan tulee nostaneeksi energiatasoaan ja vireyttään sekä omaa henkilökohtaista vakuuttavuuttaan, vaikutusvoimaansa.

Mikä kaikki on mahdollista?

Keskustelimme myös mahdollisuuksien rajoista. Hiihtäjä Jari Isometsä kertoi Ylen loistavassa Urheilu-Suomi -sarjassa (jakso 1, katso kohta 24.30), että jos urheilija ei koskaan kurkottele todella korkealle, oma potentiaalinen maksimisuoritustaso madaltuu. Jos sen sijaan välillä käy kopaisemassa maksimisuorituksensa äärirajoja, oma suoritustaso vähitellen nousee. Olisiko karisman kohottamisessa kestävyyspainotteisten mikromuutosten – tai erään kurssilaisen sanoittamana – jopa nanomuutosten lisäksi intervalliharjoittelullekin sijansa?

 

 

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valikko