Kun kehityshanketta esitellään johdolle ensimmäisen kerran on luonnollista, että esitys ei kaikilta osin ole täydellinen. Moni asia saattaa olla vielä kesken. Tähän liittyy riski, jonka toteutuminen johtaa pitkäaikaiseen organisaation sisäiseen kränään ja epäluottamukseen.

Moni on kokenut tilanteen, jossa on mennyt kertomaan jonkin luvun aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi kertonut, että projektin kustannus on vaikkapa miljoona euroa. Sen jälkeen projektin johto- tai ohjausryhmä on hyväksynyt projektin laajuuteen tai muihin asioihin liittyviä muutoksia vaikkapa puolen miljoonan edestä. Kun sitten aikanaan toteutuu vaikkapa kahden miljoonan kustannus, sitä ei verratakaan tuohon päätösten korjaamaan puoleentoista miljoonaan vaan alkuperäiseen miljoonaan – kaksinkertainen!

Miksi näin? Kysymyksessä on ankkurointi-ilmiö. Ensimmäiseen heitettyyn lukuun ankkuroidutaan kiinni. Ne, joita ilmiö kiinnostaa enemmän, löytävät aiheesta lisää Rolf Dobellin kirjasta Selkeän ajattelun taito, s. 135-137.

Jos laskelmat ovat kesken, älä suostu kertomaan mitään lukua. Näin estät ankkuroitumisen todennäköisesti aivan alimittaiseen lukuun.

Jos on aivan pakko, kerro aivan liian suuri luku. Se saattaa herättää pöyristyneitä spontaaneja kommentteja, jolloin voit lieventää sanomaa kertomalla, että ponnistelette kovasti projektin rajaamiseksi ja toteuttajien kilpailuttamiseksi, jotta kustannuksia saadaan lasketuksi.

Todennäköisesti ankkuroituminen jo tapahtui. Mutta jos on pakko ankkuroitua, tehdään se mieluummin suureen kuin pieneen lukuun. Kehityshankkeiden budjetit kun tapaavat ylittyä monista syistä. Palaan aiheeseen seuraavassa kirjoituksessani.

Tutustu CxO:n kehityshankkeen onnistuminen -sivustoon. Tulemme lähiaikoina tekemään tutkimuksen, joka liittyy kehityshankkeen valmistelun terveystarkastukseen. Jos haluat lähteä mukaan kyselyyn, ilmoittaudu oheisella lomakkeella.

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valikko